Etäisyyden arviointi

Etäisyyden mittaus laserilla

 

Tarkimmiten ampumamatkan saa selville laseretäisyysmittarilla, mutta senkin käytössä pitää huomioida muutama seikka:

- Ensimmäiseen mittaustulokseen ei pidä luottaa, vaan mieluummin mittaa kolme kertaa ja arvioi näiden keskiarvon. Tällä pyritään vähentämään virhettä, joka syntyy mittarin heilunnasta ja laserkeilan eteen heiluvista esteistä, kuten oksista ja pitkästä ruohosta.

- Mittaus kannattaa suorittaa mahdollisimman hyvältä tuelta, kuten hiekkapussilta, repun päältä tai tripodilta.

- Jos mitattavan kohteen pinta on huonosti valoa heijastava, mittaus ei välttämättä onnistu. Tällöin pitää yrittää löytää paremmin heijastava pinta läheltä alkuperäistä kohdetta.

- Jos mitattava kohde sijaitsee eri korkeudella mittaajan kanssa, mitattu matka ei vastaa luodin putoamaan vaikuttavaa "ballistista matkaa". Tämä pätee myös optiikan ristikolla suoritettavaan etäisyyden arviointiin, kun maali on eri korkeudella. Palataan tähän asiaan myöhemmässä kirjoituksessa.

- Varsinkin siviilikäyttöön saatavilla olevat laseretäisyysmittarit toimivat valon infrapuna-alueella, aallonpituuden ollessa noin 850 - 1500 nanometriä. Näitä aallonpituuksia käyttävien etäisyysmittarien laserkeila voidaan havaita pimeänäkölaitteilla, jolloin tarkka-ampujan tuliasema voi paljastua.

Karkea etäisyyden arviointi

Yksinkertaisimmillaan etäisyyksiä voidaan arvioida silmämääräisesti, jolloin voi saada ihan kohtalaisiakin tuloksia, jos on asiaa harjoitellut. Kuitenkin mitä pidempää matkaa arvioi, sitä vaikeampi sitä on hahmottaa. Silmämääräisessä arvioinnissa kannattaa hyödyntää itselle tuttuja mittoja, kuten jalkapallokentän pituutta, 100 metrin juoksuradan pituutta yms, joita mielessään latoo peräkkäin itsensä ja maalin välille. Tarkkuutta voi parantaa arvioimalla matka partion voimin, jolloin arvioista lasketaan keskiarvo.

Silmämääräisessä etäisyyden arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat seikat.
Etäisyyden arvio helposti liian pitkäksi kun:
- kohde on maaston värinen
- kohde on alempana kuin ampuja
- kohde on pitkällä suoralla maasto-osuudella, kuten kadulla tai tiellä
- kohde on varjossa tai se ei näy kokonaan 
- kohde on epätasaisessa maastossa
- aurinko paistaa ampujan silmiin

Etäisyyden arvioi helposti liian lyhyeksi kun:
- kirkkaassa kelissä, kun näkyvyys on hyvä
- yksitoikkoisessa maastossa, kuten lumen peittämässä maastossa tai järven toisella puolella
- kohde on väritykseltään maastosta poikkeva
- välimaaston kasvillisuus peittää osittain kohdetta
- aurinko paistaa ampujan takaa     

Toinen hyvä tekniikka on ns. ääriarvomenetelmä. Siinä arvioidaan ensin että kuinka kaukana kohde vähintään on. Sen jälkeen arvioidaan matka, mitä kauempana kohde ei voi olla. Näiden lukujen keskiarvo on arvioitu matka kohteeseen. Alla esimerkkikuva.

Matkaa voi arvioida kartan avulla, mutta silloinkin matkan arviointi voi olla liian karkeaa suuren mittakaavan tai heikkolaatuisen kartan takia. Alla esimerkki kartan mittakaavan avulla selvitetyistä ampumamatkoista eri pisteisiin kuvitteellisella tulialueella.

Esimerkin tuliaseman sijainti ei ole paras mahdollinen, sillä se sijaitsee melko lähellä pellon reunaa. Järkevämpi sijainti olisi syvemmällä metsässä, mutta silloin ampumasektori pienenisi olennaisesti. Palataan tuliaseman valintaan ja valmisteluun jossain toisessa kirjoituksessa.

Jos taktinen tilanne sallii tulialueella liikkumisen, matkoja eri maastonmuotoihin voi selvittää mittavaijerin- tai köyden avulla. Tällä saa jo hyviä tuloksia, jos maasto on helppokulkuista. Jos mittavaijeria ei ole käytössä, askelparimittaus antaa myös melko hyviä tuloksia, jos on harjoitellut sitä etukäteen.
Oma askelparimitta selvitetään siten, että mitataan tarkasti 100 metrin matka, jonka jälkeen matka kävellään itselle normaalilla kävelyvauhdilla ja lasketaan matkaan kuluneet askelparit. On huomioitava, että jos oma askelparimitta on selvitetty tasaisella alustalla, hankalammin kuljettavassa maastossa arvioitu mitta alkaa heittää.

Etäisyyden arviointi ristikon avulla

Kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/tahtainoptiikan-valmistelu-ta-toimintaan.html käsiteltiin sitä, kuinka optiikan ristikoiden kulmamitat saadaan selvitettyä, joten keskitytään nyt siihen miten kulmamittoja hyödynnetään.

Etäisyys kohteeseen voidaan laskea, kun tunnetaan kohteen koko metreinä ja milliradiaaneina. Kaava jota laskussa käytetään, on usein esitetty ns. tykkimiehen kolmion muodossa:

Esimerkiksi kun halutaan laskea ampumamatka kohteeseen, kolmiosta peitetään kyseinen kohta, jolloin näkyviin jää haluttu kaava:

Tykkimiehen kolmiota voi hyödyntää muuhunkin kuin ampumamatkan laskemiseen, mutta käsitellään sitä tuonnempana.

Otetaan esimerkki matkan arvioinnista ristikon avulla. Esimerkissä kohteena on rajan väärälle puolen eksynyt tunnukseton vihreä ukko.

Keskimääräinen etäisyys aikuisen ihmisen päälaelta haaroihin on noin 1 metri, joten käytetään sitä referenssimittana. Ukon päässä oleva kypärä ja löysät housut hieman haittaavat arviointia, mutta kun ottaa ne huomioon, saadaan kulmamitaksi noin 2,5 milliradiaania. Lasketaan etäisyys:

Tuliasemassa toimiessa laskimen käyttö voi olla hankalaa esim. hanskojen takia tai laskimesta on yksinkertaisesti paristo hyytynyt. Siksi mukana kannattaakin pitää taulukkoa, johon on valmiiksi laskettu etäisyyksiä erikokoisille kohteille ja kulmamitoille.
Taulukossa olen rajannut pois turhat yli 2000 m ja alle 250 m etäisyydet, jotta taulukon luettavuus paranisi.

 
Markkinoilla on myös erilaisia laskentakiekkoja, jotka on valmistettu kovasta muovista. Ne ovat kestäviä, nopeita käyttää eivätkä tarvitse virtaa toimiakseen. Alla esimerkki Truemiller-etäisyyslaskimesta:

Kun etäisyyttä arvioidaan ristikon kulmamittojen avulla, täytyy pitää mielessä seuravat seikat:

- Tähtäysoptiikan tarkennus ja parallaksisäätö on oltava niin hyvin asetettu kuin mahdollista, jotta ristikko ja kuva ovat teräväpiirteiset eikä ristikko pääse liikkumaan kohteen päällä.

- Optiikka täytyy tukea hyvin, jotta kuva olisi vakaa arvioinnin ajan. Paras tilanne olisi, jos ase saisi levätä bipodin ja takatuen päällä optiikka kohteeseen osoittaen, ilman että aseeseen kosketaan. Tällöin kulmamitan arviointi on helpointa, kun oma hengitysliike tai lihasvärinä ei liikuta kuvaa.

- Jos kohde mahtuu ristikon mittaviivojen välille, tarkan mitan selvittäminen on hankalaa. Tästä syystä; mitä tiheämpi ristikko, sitä tarkempi mittaus. Alla esimerkki mittaamisen vaikeudesta ensimmäisen sukupolven Mildot-tyyppisellä ristikolla, kun kohteen kulmamitta on alle 1 mrad.

Perinteisellä Mildotilla pieniä kohteita mitatessa on hyödynnettävä esimerkiksi pallojen leveyttä, etäisyyksiä pallon reunasta pallon reunaan ja palkkien leveyksiä, jotta saadaan tarkempia mittavälejä.

- Jos kohde ei ole suorassa linjassa mittaajaan nähden, on huomioitava sen aiheuttama virhe tunnettuun metrimittaan.

Hyvä esimerkki tästä on etäisyyden arviointi liikennemerkkejä hyödyntäen. Tiedetään, että normaali nopeusrajoitusmerkki on halkaisijaltaan 0,64 m, jolloin sen avulla on helppo arvioida etäisyys. http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/liikennemerkkipiirustukset_osa1_31082010.pdf
Mutta kun rajoitusmerkki onkin vinossa katsojaan nähden, sen leveyssuuntainen projisio ei olekaan enää 0,64 m, vaan vähemmän. Jos kaavassa käyttää täysimittaista kohteen kokoa, vaikka kohde on vinossa, se aiheuttaa ampumamatkan arvioinnin liian pitkäksi.

Tästä syystä on suositeltavaa, että etäisyyden arvioinnissa hyödynnettäisiin pystysuuntaisia mittoja, sillä niiden projisioiden erot todellisiin mittoihin poikkeavat vähemmän. Tietenkin jos tähystetään esimerkiksi korkeasta rakennuksesta tai vuoren rinteeltä, poikkeaa myös pystysuuntainen projisio todellisuudesta.

Stadia-asteikon käyttö

Stadia-asteikkoa käytetään ampumamatkan arviointiin pikatilanteissa, esimerkiksi hyökkäyksen tulitukiammunnassa. Stadia-asteikot ovat tarkka-ammuntaoptiikassa sidottu ennalta määriteltyyn ihmisen kehon mittaan, yleisimmin pystysuuntaiseen.

Länsimaissa pystysuuntamittana käytetään usein 1 metriä, joka on keskimääräinen mitta päälaelta haaroihin. Venäläisissä tähtäimissä pystymittana näkee joskus 1,7 metriä, joka on hyvä arvio ihmisen keskimääräisestä pituudesta. Koko pituuden hyödyntäminen stadia-asteikossa on hieman kyseenalaista, sillä aika harvoin kohde on kokonaan näkyvissä esim. aluskasvillisuuden tai muun näköesteen takia.
MSR-ristikon stadiassa hyödynnetään 1 m pystymitan lisäksi leveyssuuntamittana 0,5 metriä, joka on keskimitta hartioiden leveydestä suoraan edestä tai takaa katsottuna.

Esimerkki venäläisestä stadiasta, jossa kohde 400 metrin päässä:

Esimerkki MSR-ristikon yhdistelmästadiasta:



Koska vihreän ukon hartiasuunta ei ole kohtisuorassa, hyödynnetään 1 m pystymittaa. Kun stadian alaviiva on haarojen kohdalla, nähdään että päälaki asettuu melko hyvin 400 ja 500 metrin viivojen välille. Pikaisesti arvioiden ampumamatka olisi siis noin 450 m.

Stadia-asteikkoa voi hyödyntää myös vain osittain näkyvissä olevien kohteiden etäisyyden arviointiin, mutta tällöin olisi kyllä parempi käyttää tarkempaa hiusviivaristikkoa. Mutta tässä periaatteellinen esimerkki, kun ukosta näkyy vain pää:

Keskimääräinen mitta leuasta päälaelle on noin 25 cm, kypärän tai hatun kanssa 30 cm. Mutta pikatilanteessa stadiaa käyttäen hyödynnetään 25 cm mittaa, jotta ampumamatka olisi helpompi laskea päässä.
Ukon pää mahtuu stadian alaviivan ja 500 m viivan välille. Koska 25 cm on yksi neljäsosa yhdestä metristä, on stadian ilmoittamasta ampumamatkasta huomioitava vain yksi neljäsosa. Eli pään mahtuessa 500 metrin mittaviivan alle, ampumamatka olisi noin 125 metriä.

Asiaa vakiomitoista

Vakiomittoja tarvitaan silloin, kun arvioidaan etäisyyttä optiikan avulla. Vaikka laseretäisyysmittari olisi käytössä, vakiomittoja kannattaa kerätä muistiin siltä varalta, että mittari hajoaa tai sitä ei voi esim. taktisen tilanteen takia käyttää.

Ykkösasia mikä täytyy tietää vakiomitoista, on keskimääräisen aikuisen miehen mittasuhteet. Alla esitetyt mitat pätevät tyypilliselle länsimaalaiselle ihmiselle, esimerkiksi Aasiassa toimiessa pitää mittoja hieman tarkistaa alaspäin.

Muita mittoja mitä tulisi selvittää tarkka-ampujan toimialueelta, ovat esimerkiksi yleisimmät liikennemerkit, ovien ja ikkunoiden mitat, alueelle tyypillisten ajoneuvojen mitat sekä oman - ja viholliskaluston mitat. Etäisyyttä arvioidessa on parempi hyödyntää mahdollisimman suurta vakiomittaa, kuten vihollisen rynnäkkövaunun mittoja, sillä se pienentää arvioinnissa syntyvää virhettä.
Jos aikaa on, muitakin mittoja kannattaa kerätä muistiin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että esimerkiksi limsapullon korkeutta voisi käyttää etäisyyden arviointiin.

Jos jotain yleisesti esiintyvää mittaa ei pääse selvittämään mittanauhan kanssa, mutta on käytössä laser-etäisyysmittari ja hyvä tähystysoptiikka, kohteen mitan saa selville tykkimiehen kolmion avulla.
Jos toimialueella on esimerkiksi paljon kotieläimiä, kuten vuohia, eikä koulun biologian tunneilta millään meinaa muistaa vuohen säkäkorkeutta, sen saa selville näin:

Vuohen säkäkorkeus on kulmamittana 1,8 milliradiaania ja laseretäisyysmittari antaa etäisyydeksi 321 metriä. Kun aiemmin tässä kirjoituksessa esitetystä tykkimiehen kolmiosta peittää halutun kohteen koon metreissä, jäljelle jää seuraava kaava:

Eli vuohien keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi toimialueella voi määritellä 60 cm.