Liikkuvaan maaliin ampuminen

Liikkuvaan maaliin ampuminen on taito, jota valitettavan harvoin pääsee tarkka-ampujalle sopivilla ampumaetäisyyksillä harjoittelemaan, vaikka kyseessä on varsin olennainen taito. Harvassa on ne tilanteet, kun viholliskosketuksessa maali vain nököttää rauhassa paikallaan ja odottaa kuulan kopahtamista prosessoriin.
Tietenkin TA pyrkii välttämään tilanteita, jossa olisi pakko ampua liikkuvaa maalia, mutta aina ei ole valinnanvaraa.

Paremman puutteessa kannattaa käydä harjoittelemassa 100 metrin hirviradalla, jossa säilyy ainakin tuntuma ennakon ottamiseen liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Puolustusvoimien ampuma-alueilla on tietenkin liikemaaliratoja, joissa ampumamatkakin voi olla suurempi ja maalilaitteet osumasta reagoivia. Ikävä kyllä mahdollisuudet niissä harjoitteluun tavalliselle reserviläiselle ovat harvassa.

Jos kuitenkin on mahdollisuus ampua 300 metrin radalla, missä on riittävän kokoinen etuvalli ja vallin takana pystyy liikkumaan suojassa, voi pienellä porukalla harjoitella liikkuvaan maaliin ampumista alla olevan videon tavalla:
http://www.tubechop.com/watch/7068094
Eli kepin päähän kiinnitetään esimerkiksi SRA-taulu, jota vallin takana suojassa kävelevä tai hölkkäävä avustaja pitää esillä vallin yläpuolella. Ampumapaikalla on itse ampuja, jolla on yhteys avustajaan esimerkiksi radiopuhelimen välityksellä. Laukauksen jälkeen maalia kuljettava avustaja ilmoittaa radiolla tiedot osumasta ja paikkaa taulun uutta yritystä varten.

Ennakon huomiointi

Tarvittava ennakko riippuu maalin liikenopeudesta ampujaan nähden ja luodin lentoajasta kohteeseen. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että tähtäyslinjaan nähden poikittain kävelevään ( 1,5 m/s ) maaliin ennakko 100 - 500 m matkoilla on 2 mrad ja hölkkäävään ( 3 m/s ) maaliin 4 mrad.

Alla oleviin taulukoihin on laskettu tarkat ennakot matkoille 100 - 500 m, joiden oikeanpuoleisimmista sarakkeista nähdään, että nyrkkisääntö pitää melko hyvin paikkansa. Ensimmäisessä taulukossa on oman .308 WIN kaliiperiselle kiväärilleni lasketut ennakot ja toisessa esimerkki .338 LM kiväärille.

Koska maalin todellista nopeutta on vaikea arvioida ja maalin liike voi olla arvaamatonta, on parempi vain painaa muistisääntö mieleen, kuin kaivella kansiosta ennakkokorttia esille liikkuvaa henkilömaalia ammuttaessa.

Tietenkin ennakon lisäksi on huomioitava myös tuulen vaikutus, joka entisestään hankaloittaa ammuntaa. Tuulen suunnasta riippuen siihen tarvittava sivukorjaus joko lisätään ennakkoon tai vähennetään siitä.

Otetaan pari esimerkkiä. Aiemmasta kirjoituksesta tuttu rajan väärälle puolen harhautunut vihreä mies on kävellen matkalla pahantekoon. Etäisyyttä on 500 metriä ja tarkoituksena on pysäyttää tunnuksettoman hiipparin matka. Tarvittava koro ja kiertopoikkeama on ruuvattu rummuille.
Otetaan ennakkoa 2 mrad, eli tähdätään maalin keskimassan etupuolelle tuulettomassa kelissä.

Jos vihreän miehen matkantekoa häiritsee ikävä vastatuuli, joka ampujaan nähden on 4 m/s sivuttaistuuli kello yhdeksästä, on ennakon lisäksi vielä huomioitavava 1,2 mrad tuulikorjaus. Eli otetaan ennakkoa yhteensä 3,2 mrad. Jälleen koro ja kiertopoikkeama on asetettuna rummuille.

Ennakko kulmassa liikkuvaan maaliin

Jos maali ei liikukaan aivan suoraan poikittain tähtäyslinjaan nähden, ei voida käyttää täysimittaista ennakkoa. Tämä johtuu siitä, että ampujaan nähden maalin liikenopeus näyttää todellisuutta pienemmältä.
Alla havainnollistava esimerkki ylhäältä päin esitettynä:

Nyrkkisääntö tässä tilanteessa on, että ampujaan nähden kulmassa kävelevään ( 1,5 m/s ) maaliin ennakko 100 - 500 m matkoilla on 1,5 mrad ja hölkkäävään ( 3 m/s ) maaliin 3 mrad.

Alla on laskettu tarkat ennakot .308 WIN ja .338 LM kivääreille kulmassa liikkuvaan maaliin, josta nähdään että nyrkkisääntö pitää melko hyvin paikkansa. .308 kaliiperisella kiväärillä virhe alkaa kasvaa 400 metrin jälkeen, mutta 338 LM kiväärillä nyrkkisääntö pitää kutinsa melko hyvin lasketuilla matkoilla.

Ennakon otto seuraamalla tai kyttäämällä

Ennakon ottamisessa on kaksi eri tapaa, seuraaminen ja kyttääminen, jotka soveltuvat eri tilanteisiin. 
Ennakon otto seuraamalla on tuttu tekniikka esimerkiksi metsästäjille, kun maali nähdään jo kaukaa esimerkiksi peltoaukealla ja sen on kohtuu lähellä. Yksinkertaisesti maalia seurataan tähtäimellä pitämällä se ristikolla tarvittavassa ennakkopisteessä ja halutulla hetkellä ase laukaistaan. 
Helpoiten seuraaminen onnistuu kun ammutaan hiekkapussin tai repun päältä, jolloin ase pääsee esteettä liikkumaan sivusuunnassa. Hyvä vaihtoehto on myös yläpäästään liikkuva kolmijalka, johon aseen voi kiinnittää.
Yleensä bipod-tuelta seuraaminen on hankalaa, kun jalkojen tassut eivät luista alustalla riittävän tasaisesti. 
Poikkeuksena on Accu-Shotin valmistama Atlas bipod, jonka yläosan nivel mahdollistaa kohteen seuraamisen 30 asteen verran.

Kyttäämistä käytetään, kun ampumasektori on kapea ja ampumamatka on jo hieman pidempi, esimerkiksi rakennusten välissä oleva katu. Ristikon keskipiste pidetään kapeikon keskivaiheilla, jotta voidaan luontevasti reagoida kummaltakin puolelta ilmestyvään maaliin.
Kun vihollinen lähtee ylittämään katua, siirretään tähtäin maalin eteen sen oletetun kulkureitin varrelle ja pidetään ase paikallaan. Kun maali etenee ennakkopisteen kohdalle, ase laukaistaan. 
Kyttäämistekniikassa on se hyvä puoli, että laukaisuvirhe on pienempi kuin seuraamistekniikassa, sillä asetta ei tarvitse liikuttaa laukaisun aikana.

Liikkuva ajoneuvo

Yleisesti ottaen tarkka-ampujan tulisi välttää ajoneuvojen tai niiden matkustajien ampumista, sillä paljastumisen riski on suurempi kuin mahdollisuus onnistuneeseen osumaan, johtuen kohteen nopeasta liikkeestä ja pienestä suojaamattomasta maalipinta-alasta. Tietenkin jos tarkoituksena on esimerkiksi auton pysäyttäminen moottoriin ampumalla tai kulunvalvontapaikkaa uhkaavasti lähestyvän auton kuljettajan eliminointi, on ennakon määrä hyvä tietää. Muita soveltuvia ajoneuvomaaleja ovat sissitoiminnassa esimerkiksi polttoaine- ja ammuskuljetukset, joihin panssari-sytytysluodilla on hyvä puhkoa reikiä. 

Tarvittavan ennakon voi laskea omalle patruunalle seuraavalla kaavalla:

Ennakko = Tähtäyspisteen siirto kohteen eteen ( mrad )

tl = Luodin lentoaika kohteeseen ( s )

v = Kohteen nopeus ( km/h )

AMET = Ampumamatka kohteeseen ( km )

Alla esimerkkitaulukko, jossa on ennakkoja erinopeuksisiin maaleihin:

Taulukosta huomataan, että ennakkot +20 km/h nopeuksilla ovat jo yli 5 mrad, joka on yleensä mitta tähtäimen ristikon keskipisteestä mittaviivoituksen äärilaitaan.
Alla esimerkkikuva, jossa ampumaetäisyys on noin 300 m ja kohteen nopeus 20 km/h, jolloin ennakko on 7,5 mrad.
Kuvasta huomataan, että jos yli 5 mrad ennakon ottaa puhtaasti ristikolla, joutuu tähtäämään ristikon viivoittamattomalla osalla.

Parempi tapa olisi ruuvata sivurummulle viiden milliradiaanin ylittävä osa, ja tähdätä kohdetta ristikon paksun palkin päällä. Tietenkin myös tarvittava kiertopoikkeama- ja tuulikorjaus tulee huomioida.

Usean patruunatyypin käyttäminen ilman uudelleenkohdistusta

Tarkka-ammuntaan suunniteltujen tähtäinten avoimet säätötornit mahdollistavat sen, että samalla aseella voidaan ampua useaa patruunatyyppiä, ilman että patruunan vaihtuessa joutuisi ampumaan kohdistuslaukauksia tilanteen ollessa päällä.

Otetaan esimerkiksi tilanne, että metsästäjä on ollut peurakytiksellä ja ensisijaisesti käytössä on patruuna laajenevalla luodilla. Metsästäjä huomaa kuitenkin, että mahtavan kokoinen ukkometso laskeutuu kuusen latvaan aukean toiselle puolelle. Metsästäjä muuttaakin mielensä ja alkaa himoita maukasta metsopaistia.
Metsoa ei kannata ampua laajenevalla luodilla, koska siitä ei jäisi sellaisen tärskyn jälkeen juurikaan syötävää, joten metsästäjä vaihtaa patruunatyyppiä kokovaippaluotiseen. Jos ase on alunperin kohdistettu laajenevaa luotia käyttävälle patruunalle, ei metsoa voida tähdätä keskiristikolla kokovaippaluotisella patruunalla.
Onneksi metsästäjän aseessa on avoimet säätötornit ja aseen kylkeen on teipattu muistilappu, jossa on merkittynä kokovaippaluodin osumapisteen ero laajenevaan luotiin eri matkoille. Ei muuta kuin tarvittavat korjaukset säätötorneihin ja taas voi tähdätä normaalisti keskiristikolla. Kokovaippaluoti matkaan ja metso tonttiin.

Sotilaskäytössä samaa periaatetta voidaan soveltaa, jos käytössä on esimerkiksi erikoisampumatarvikkeita. Tilanteen vaatiessa voidaan esimerkiksi nopeasti vaihtaa panssarinläpäisyluodit käyttöön ilman turhia huteja ja paikkolaukauksia.

Osumapiste-eron huomioivan ballistiikkataulukon muodostaminen

Aluksi on päätettävä, mikä on se patruunatyyppi johon kaikkia muita patruunoita verrataan. Itse käytän "pohjapaukkuna" itseladattua Lapua Scenaria, jota käytän pitkän matkan ammunnassa ja aseeni onkin normaalisti kohdistettuna tälle patruunalle.

Seuraavaksi lähdetään ampumaradalle ja mukaan otetaan pohjapaukku ja muut halutut patruunatyypit, rullamitta, lähtönopeusmittari, muistiinpanovälineet ja mahdollisesti vielä sääasema.

Aluksi merkitään ylös käytettävä kohdistusetäisyys ja ilmastolliset olosuhteet. Tästä kirjoituksesta voi luntata, mitä olosuhteista kannattaa merkitä muistiin:
http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html

Tämän jälkeen viritellään lähtönopeusmittari kuntoon ja mitataan pohjapaukulle V0 sekä kohdistetaan se halutulle ampumamatkalle. Kun luodit osuvat säätöjen jälkeen tähtäyspisteeseen, tähtäimen tornit nollataan.
Nollaaminen tarkoittaa sitä, että kun torneja on joutunut säätämään kohdistuksen aikana, torneja löysätään ja nostetaan sen verran, että niiden asteikot voidaan asettaa osoittamaan nollakohtia, ilman että säätömekanismi pääsee tornien sisällä liikkumaan.

Kuvassa nollatut tornit

Nollauksen jälkeen paikataan reiät taulusta ja vaihdetaan käytettävää patruunaa.
Tähtäimen säätötorneihin ei kosketa, vaan ammutaan toisella patruunalla samoilla pohjapaukun säädöillä tähdäten taulun keskelle. Samalla mitataan lähtönopeus myös toiselle patruunalle.
Ammunnan tulos voi olla esimerkiksi seuraavanlainen 100 metrin matkalla.

Eli vaikka on tähdätty taulun keskelle, on toisen patruunan kasa sivussa tähtäyspisteestä. Tämän jälkeen mitataan kasan keskipisteen etäisyys tähtäyspisteestä vaakasuorana ja pystysuorana komponenttina. Tässä tapauksessa vaakasuora ero tähtäyspisteestä on 3 senttiä vasemmalla ja pystysuora ero 2 senttiä alhaalla.

Aiemmasta kirjoituksesta http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html tuttuun tapaan QuickTarget-ohjelmaan asetetaan tarvittavat tiedot aseesta, käytetystä patruunasta, lähtönopeudesta, ilmastollisista olosuhteista yms. mutta Target Setup-osion kohdistustietoihin laitetaan osumapisteen ero tähtäyspisteestä.
Alla esimerkki kuinka tähtäyspisteestä alas ja vasemmalle napsuvat osumat merkataan.

Kun on näpäytetty Calculate-nappia, saatu laskentatulos siistitään sopivaksi ballistiikkataulukoksi, josta alla esimerkki.

Uudesta taulukosta nähdään, että 100 metrin matkalla pitää asettaa koroa 2 napsua ja sivuvirhe on huomioitu kiertopoikkeaman sarakkeessa, jota asetetaan 3 napsua oikealle.
Huomioitavaa on, että mitä pidemmälle ammutaan, niin kiertopoikkeama pikkuhiljaa korjaa kohdistuksen sivuvirhettä.
550 metrin kohdalla kiertopoikkeama on jo kuljettanut luotia sen verran oikealle, että tuulettomalla kelillä sivukorjausta ei tarvitse huomioida. 625 metrin kohdalta täytyykin jo ottaa kiertopoikkeama huomioon, sillä se on jo vaikutukseltaan suurempi kuin alussa voimakkaampana ollut sivuvirhe.
Korkeussuuntainen virhe kohdistuksessa on luonnollisesti sisällytettynä korokorjaukseen.

Kun tälläinen taulukko on valmisteltuna, ei patruunan vaihtuessa tarvi kuin kaivaa tämä taulukko esille ja toiminta jatkuu normaaliin malliin. Ei kenttäkohdistuslaukauksia eikä turhia huteja.

Ampuminen ase kyljellään

Jos tarkka-ampuja joutuu ampumaan aseen ollessa kyljellään, niin silloin kyseessä on todennäköisesti jompikumpi näistä tilanteista:

- On jouduttu väijytykseen ja tuleen vastataan suojan takaa sen sivulta tai alta, tai suoja on todella matala

- Ammutaan seinässä olevan aukon läpi, josta ei syystä tai toisesta pysty ampumaan ase pystyssä

Koska aseen ollessa kyljellään sen osumapiste tähtäyspisteeseen nähden muuttuu olennaisesti, ensisijaisesti tulisi hankkiutua parempaan asemaan, josta pystyy ampumaan normaalisti. Mutta jos se ei ole mahdollista, on tämäkin asia hyvä tiedostaa, jotta asetta pystyy käyttämään tehokkaasti sen ollessa kyljelläänkin.

Alla esimerkkikuvia mahdollisista ampuma-asennoista ase kyljellään:

Suojan sivulta ampuminen

[http://www.lightfighter.net/topic/jedburgh-training-class-06-14-10]

Suojan alta ampuminen

[http://www.lightfighter.net/topic/crtc-bennie-cooley-advanced-carbine-pistol-oct-12-14-2012-omak-wa]

Matalan suojan takaa ampuminen

[http://artoftherifle.com/urban-prone/2011/12/urban-prone.html]

Poikittaissuuntaisen aukon läpi ampuminen
[Pauli Salo 2014, Finnsniper-kisakuvia]

Luodin osumapisteen muutos aseen ollessa kyljellään

Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/tahtainoptiikan-valmistelu-ta-toimintaan.html asiaa jo hieman sivuttiin, kun käsittelyssä oli vesivaa'an hyödyntäminen aseen tahattoman kallistuksen minimoimisessa. Mutta kun on pakkotilanne ampua ase kyljellään, siinä ei vaaterit paljoa auta, vaan on ymmärrettävä miten luodin lentorata muuttuu suhteessa tähtäyslinjaan.

Luodin putoama on edelleen aivan sama kuin normaalistikin ammuttaessa, mutta muuttunut tähtäingeometria aiheuttaa sen, että normaaliin kohdistuspisteeseen verrattuna luodin iskemä on alhaalla ja kallistuksen suuntaan sivussa. Mitä korkeammalla tähtäinoptiikan keskikohta on piipun keskikohdasta, sitä suurempi osumapisteen muutos on.
Alla osumapisteen muutosta havainnollistava kuva.

Jos tilanne pakottaa ampumaan ase kyljellään, ammutaan mieluummin siten, että ase lepää vasemmalla kyljellään. Oikeakätisille suunnitelluissa pulttilukkoisissa aseissa tämä mahdollistaa lukon helpomman käytön ja puoliautomaattisissakin aseissa hylsy pääsee vapaasti poistumaan kohti taivasta.
Jos aseessa on suujarru, voi kyljittäin ampuminen olla varsin epämukavaa, kun suupaine nostattaa alustasta pölyä ja irtokappaleita. Tämänkin syyn takia henkilökohtaisesti kannatan äänenvaimentimien käyttöä tarkkuuskiväärissä.

Jotta aseella pystyisi tehokkaasti ampumaan kyljittäin, on tähtäyspisteen muutos selvitettävä etukäteen ampumaradalla. Esimerkiksi omalla aseellani ja käyttämälläni patruunalla 100 metrin matkalla muutos alaspäin on noin 2 mrad ja vasemmalle noin 1 mrad. Tietenkin tarkempiakin arvoja voi käyttää, mutta mielestäni on parempi käyttää helposti muistettavia lukuja, jotta paineen alla muistaisi mitä rummuille pitää ruuvata.
Jotta tässä tapauksessa 100 metrin matkalla luodin saisi osumaan tähtäyspisteeseen aseen ollessa kyljellään, on korotornia ruuvattava siis normaalista kohdistusarvosta alaspäin 1 mrad ja sivutornia taas käännetään oikealle 2 mrad

Kuten terävä lukija jo varmaan huomasikin, tornien merkitykset vaihtavat paikkaansa. Korotornissa ylös ja alas onkin vasemmalle ja oikealle, kun taas sivutornissa vasemmalle ja oikealle onkin alas ja ylös. 
Asia joka täytyy kyljittäiskohdistuksen asettamisessa vielä huomioida, on korotornin mahdollinen zero-stop. Jos zero-stop on asetettu estämään korotornin ruuvaus normaalin kohdistusarvon alapuolelle, säätövara ei välttämättä riitä kyljittäiskohdistuksen asettamiseksi. 

Edellä esitetyillä säädöillä saadaan siis zero kyljittäin olevalle aseelle. Tämän jälkeen pidemmille matkoille ammutaan ottamalla normaalin ballistiikkataulukon mukaiset korjaukset huomioon pelkästään ristikolla, jotta ei sekaannuta napsujen kanssa. Eli jos esim. 400 metrin matkalle korjaukset 0,1 mrad napsuina olisivat ylös 24 napsua ja vasemmalle 1 napsu, tähdättäisiin ristikolla 2,4 milliradiaania ylöspäin ja 0,1 mrad vasemmalle.
Alla kertaukseksi esimerkki korjausten huomioinnista ristikolla 0,5 m x 1,0 m maaliin.

Ballistiikkataulukon muodostaminen kyljellään olevalle aseelle

Jos haluaa tarkempia osumia kyljittäin olevasta aseesta esimerkiksi kilpailussa, voidaan sillekin laskea QuickTarget ohjelmalla oma ballistiikkataulukko. Tällöin tarvittavat korjaukset voidaan ruuvata suoraan rummulle, jolloin voidaan tähdätä keskiristikolla. 
Rajoitteena tässä on kuitenkin kororummun virkaa toimittavan sivurummun naksujen määrä, joka harvassa tähtäimessä on paljoa enempää kuin 50 napsua suuntaansa. Kun naksut loppuvat, loppu korotus onkin otettava ristikolla huomioon.

Gun Sight-In Conditions osioon asetetaan kallistuskulmaksi 90 astetta Sight-In Gun Canting Angle kohtaan. 
Osumapisteen ero tähtäyspisteeseen asetetaan Bullet Impact to Tgt. Center y / z kohtaan. Ohjelma olettaa että 90 asteen kallistus on myötäpäivään, joten z-suuntainen osumapisteen ero on annettava sitä mukaillen. Eli vaikka koeammunnassa ase vasemmalla kyljellään osumat olisivat 100 metrillä olleet 8 senttiä vasemmalla, ei tähän kohtaan merkitä -8, vaan positiivisena arvona 8.

Vanhaan tuttuun malliin Trajectory Table Conditions osiossa määritellään laskettavan taulukon maksimatka ja matkan porrastus. Lisäksi on muistetttava painaa Use Sight-In Data for Table nappia, jotta kallistus huomioidaan laskennassa.

Calculate nappia painamalla esiin pitäisi tulla seuraavanlainen taulukko, joka ei kuitenkaan ole vielä haluttu, sillä kiertopoikkeaman vaikutus on tässä liian suuri ohjelman kallistussuunta oletuksen takia. Kuitenkin Correction to Windage for Zeroing, eli sivurummulle ruuvattava (koro)korjaus on oikein.

Jotta oikea Correction to Elevation for Zeroing, eli kororummulle asetettava (sivu)korjaus saadaan, on taulukko laskettava myös ilman kiertopoikkeamaa. Tämä saadaan kun Gun Sight-In Conditions osion Rifling Twist Lenght, eli rihlannousun, arvoksi laittaa 0. 
Tämän jälkeen ensiksi tehdyn taulukon kororummulle asetettavista arvoista vähennetään ilman rihlannousua lasketut koroarvot ja saatu jäännös vähennetään ilman rihlannousua lasketuista arvoista. Näin kiertopoikkeaman vaikutuksen suuruus saadaan oikeaksi aseen ollessa vasemmalla kyljellään.

Esimerkki laskennasta, kun ampumamatka on 500 m:
Kororummun arvo, kun kiertopoikkeama väärä: -13,9
Kororummun arvo, kun rihlannousu 0: -12,2
Oikea arvo kororummulle: -12,2 - (-13,9 - -12,2) = -12,2 - (-13,9 + 12,2) = -10,5

Alla esimerkki lopullisesta ballistiikkataulukosta, kun aseella ammutaan sen ollessa vasemmalla kyljellään. Laskennassa käytetty ase ja patruuna ovat samat kuin aiemmin tämän blogin esimerkeissä käytetyt.

Ampuminen pienen aukon läpi

Aukosta ampuminen on eräs keskeisimmistä tarkka-ammunnan tekniikoista rakennetulla alueella. Mitä pienempi ampuma-aukko, sitä vaikeampi vastapuolen on havaita ampujaa. Huonona puolena tekniikassa on se, että jos aukko on pieni, tähystäjän on hankala tai jopa mahdotonta tähystää kohdetta yhtäaikaa ampujan kanssa. Tällöin on tehtävä toinen aukko seinään, mikä tietenkin kasvattaa paljastumisen vaaraa. 
Jos toista aukkoa tähystystä varten ei pysty tekemään, pieni periskooppi on hyödyllinen apuväline. Sillä pystyy tähystämään samasta aukosta, minkä läpi ampuja tulittaa.

Aukosta ampuminen ei tarkoita sitä, että lykätään piippu ulos aukosta ja ruvetaan ampumaan, sillä tavalla voi henkiriepu olla löysässä, kuten alla olevasta videosta voi nähdä.

Jos piippu roikkuu videon esittämällä tavalla ulkona, se ensinnäkin heikentää aseen tarkkuutta kun piippu ei pääse värähtelemään luonnollisesti, ja toisekseen jollei vihollinen huomaa törröttävää piipunpäätä, huomaa se viimeistään aseen suupaineen nostattaman pölypilven.

Oikea tapa on sijoittua huoneen perälle ja ampua sieltä aukon läpi. Tällä tavalla vihollisen on vaikeampi havaita tuliasemaa ja varsinkin vaimenninta käytettäessä suupamauksen tarkka suunta on hankala paikallistaa. Alla olevassa kuvassa norjalaisten tyylinäyte.

Tässä vielä ideaa selventävä piirros. Paremman ymmärrettävyyden takia aseen ja tähtäimen välistä kulmaa on korostettu eikä kuvaa ole piirretty todellisessa mittakaavassa. Ampuma-aukko, jonka läpi tähdätään ja josta luodin on tarkoitus sujahtaa läpi, on piirroksessa vihreä neliö. Muut on selitetty kuvassa.

Monista lähteistä voi lukea, kuinka tämä tekniikka on ainakin Yhdysvalloissa olevinaan hyshys OPSEC-kamaa, vaikka kyseessä on puhtaasti vain matematiikkaa ja luodin lentoradan tuntemusta.

Haittapuolena tässä on se, että ei ole olemassa tarkkaa yleispätevää kaavaa joka soveltuu joka tilanteeseen joka aseelle. Tekniikkaan vaikuttaa ampuma-aukon koko, aseen etäisyys aukosta, ampumamatka, käytetty kohdistusetäisyys ja tähtäyslinjan korkeus piippulinjasta sekä käytetty patruuna. 
Jos mitään ennakkotietoja ei ole, nyrkkisääntönä on, että aukon tulee vähintään olla optiikan keskikohdan ja piipun keskilinjan välisen etäisyyden kokoinen, kun maali on tähdättävissä aukon yläreunassa. Mutta jos aukko on tätä mittaa pienempi ja aukkoa ei voida suurentaa, silloin vaaditaan tarkempia ennalta selvitettyjä tietoja.

Tämän kirjoituksen tavoitteena onkin antaa lukijalle valmiudet valmistaa omalle ase + patruunayhdistelmälle sovitettu taulukko, josta voi tarkistaa tarvittavat tiedot aukosta ampumisen valmisteluksi. Taulukon tietojen selvittämiseksi käytetään ilmaista QuickTarget Lapua Edition ohjelmaa.

Kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/perustietoa-lentoradan-selvittamisesta.html on käsitelty sitä, kuinka QuickTarget ohjelmaan syötetään tarvittavat tiedot lentoradan laskemista varten. Tutustukaa ensin siihen jos asia ei ole tuttu.

Kun ohjelmassa on tarvittavat ase-, patruuna- ja ilmastotiedot syötettynä, voidaan alkaa selvittämään luodin etäisyyttä tähtäyslinjasta. Tätä tietoa tarvitaan, jotta osataan arvioida minkä kokoisesta aukosta ja miltä etäisyydellä seinästä voidaan huoneen sisältä ampua. Jos aukko on liian pieni tai aseen etäisyys seinästä väärä, luoti voi osua seinään ja se ei ymmärrettävästi ole toivottua. 

Oletuksena tässä tekniikassa on, että tarvittava koro asetetaan kororummulle, jotta maalia voidaan tähdätä ristikon keskitasolla. Tähtäysoptiikan suurennoksen ei kannata olla kovin iso, sillä se hankaloittaa aukon reunojen hahmottamista. Lisäksi kannattaa tähdätä siten, että maali olisi näkyvissä aukon yläosassa, jotta luodilla olisi mahdollisimman paljon tilaa käytettävissä aukosta. 
Huomioitavaa on, että pitkillä matkoilla ja aseen ollessa kauempana aukosta, luoti voi aukon kohdalla olla jo tähtäyslinjan yläpuolella. Siksi taulukkoon tulee merkitä etäisyysarvot - ja + merkkisinä.

Otetaan esimerkki tilanteesta, jossa maali on 400 metrin etäisyydellä ja tarvittava koro on asetettu kororummulle. Käytössä on aiemmista kirjoituksista tuttu ase ja patruuna.

Koska oletetaan että tarvittava koro on asetettu rummulle, on ase periaatteessa silloin kohdistettuna kyseiselle ampumaetäisyydelle. Siksi ohjelman Gun Sight-In Conditions osioon tulee merkitä haluttu ampumamatka Sight-In (Zero) Range:ksi. Alla esimerkki.

 

Tämän jälkeen Trajectory Table Conditions osioon asetetaan haluttu maksimietäisyys aukosta, joka halutaan selvittää ja asteikkojako. Nämä asetetaan Maximum Distance for Table ja Range Incremet kohtiin. 

Itse käytän maksimietäisyytenä 5 metriä, sillä se on mielestäni aika lähellä sitä etäisyyttä, kuinka kauas ampuja voi maksimissaan järkevästi asettua seinään tehdystä aukosta.

Kun halutut tiedot on asetettu, painetaan Calculate painiketta. Tällöin näyttöön tulee Show-valikon mukainen kuvaaja tai taulukko, jota on jossain aiemmassa laskennassa käytetty. 
Tämä vaihdetaan halutuksi kuvaajaksi yläreunan Show-valikosta, josta valitaan kohta 4 Path versus Line of Sight. Tämä näyttää luodin lentoradan suhteessa tähtäyslinjaan.

Kun haluttu kuvaaja on saatu esiin, siinä nähdään seuraavia asioita. Kuvaajan yläreunassa oleva LOS-tekstillä varustettu vaakaviiva on tähtäyslinja. Y-akselilla on tähtäyslinjan ja luodin lentoradan välinen etäisyys sentteinä. X-akselilla taas on luodin etäisyys piipun päästä metreinä. Ja itse punainen viiva on luodin lentorata.

Jos esimerkiksi haluaa selvittää luodin lentoradan etäisyyden tähtäyslinjasta, kun luoti on edennyt 2 metriä piipun päästä, siirtää vain hiiren osoittimen halutulle kohdalle lentoradalla. Tällöin kuvaajan alapuolelle SI-Range (m) kohtaan tulee luodin etäisyys piipun päästä metreinä ja kuvaajan yläpuolelle Trajectory versus Line of Sight kohtaan luodin etäisyys tähtäyslinjasta senttimetreinä.

Jotta saa muodostettua halutun taulukon, on äsken selvitetetyt tiedot kirjattava muistiin esim. Excel-taulukointiohjelmaan. Jotta tietoja saa myös muille ampumaetäisyyksille, on Gun Sight-In Conditions osiosta käytävä muuttamassa Sight-In (Zero) Range kohta haluttua ampumaetäisyyttä vastaavaksi.

Alla esimerkki taulukosta, jossa luodin lentoradan ero tähtäyslinjaan on selvitetty metrin portailla piipun päästä mitattuna aina tuhannen metrin ampumamatkalle asti. Todennäköisesti maksimi ampumamatkaksi riittäisi esim. 500 metriä, sillä harvoin rakennetulla alueella ampumaetäisyydet ovat sitä suurempia.

Taulukkoon merkityt etäisyydet ovat siis ohjenuorana, kuinka suuri ampuma-aukon tulee aivan ääriminimissään olla. Tietenkin lukemaan kannattaa lisätä suosiolla pari senttiä pelivaraksi, ettei luoti osu seinään tähtäysvirheen takia. 

Alla esimerkki, kuinka aukosta ampumista voi harjoitella turvallisesti. Ampujan eteen asetetaan pahvi, johon on leikattu ampuma-aukko. Jos ampuja tekee virheen, pahvista on nopeasti tarkistettavissa, mistä kohtaa luoti porhalsi läpi. Virheistä aiheutuneet reiät on nopea paikata esim. paikkatarralla tai vaikka pakkausteipillä uutta yritystä varten.

[Kuvakaappaus videosta https://www.youtube.com/watch?v=90vU21N-KsE]

Tuulikorjauksen vaatima tila aukossa

Selvitettäessä voiko aukosta järkevästi ampua, on hyvä huomioida myös mahdollisen tuulikorjauksen viemä tila. Vaikka oltaisiin ampumamatkan puolesta sopivalla etäisyydellä seinästä, voi tarvittavan tuulikorjauksen oton jälkeen luoti osuakin aukon sivureunaan. Tuulikorjauksen kannalta olisi parempi olla lähellä seinää, jotta ampuma-aukosta jäisi enemmän tilaa pelivaraksi.
Alla esimerkki taulukosta, josta on nähtävissä erikokoisten tuulikorjausten vaatima sivuttaistila aukosta.

Jos tarvittava tuulikorjaus olisi esimerkiksi 4,0 mrad ja piipun pää olisi 4 metrin päässä ampuma-aukosta, olisi luoti aukon kohdalla noin 1,6 senttimetriä sivussa tähtäyslinjasta.

Luodin lakikorkeus

Tämä on periaatteessa vain johdanne edellä käsitellyistä asioista ohjelman käytössä. Quicktarget ohjelmaa käyttäen voidaan selvittää luodin lakikorkeus eri ampumamatkoille, jotta ampuja saa käsityksen voiko luoti osua esimerkiksi tähtäyslinjan yläpuolella oleviin puiden oksiin tai muihin esteisiin. 
Periaatteessa tämä mahdollistaa myös ampujan näkymättömissä olevien kohteiden tulittamisen, jos maali on esimerkiksi pysähtynyt tähtäyslinjalla olevan näköesteen taakse. Sitä voi taas pohtia, onko järkevää ampua tähystämätöntä "roikkoa" esteen yli. Ehkä oikein tiukassa paikassa se voi toki tulla kysymykseen.

Asian selvittämiseksi Gun Sight-In Conditions osiosta Sight-In (Zero) Range asetetaan halutuksi ampumamatkaksi ja Trajectory Table Conditions osion Maximum Distance for Table asetetaan myös halutuksi ampumamatkaksi. Esimerkissä ampumamatkana on käytetty 1000 metriä.

Kuvaajasta nähdään, että luoti saavuttaa lakikorkeutensa noin 600 metrin kohdalla. Kun hiiren osoittimen siirtää siihen kohtaan luodin lentorataa, Trajectory versus Line of Sight kohdasta nähdään luodin korkeus tähtäyslinjaan nähden sentteinä. Tässä tapauksessa luodin lakikorkeus on noin 4,7 metriä.