torstai 5. marraskuuta 2015

Tarkkuuskiväärin ja tähtäinoptiikan lisävarusteita

Kirjoituksessa http://oppejatarkka-ammunnasta.blogspot.fi/2015/07/kivaarin-valmistelu-ta-toimintaan.html ja osittain muissakin on jo käsitelty niitä perusvarusteita ja parannuksia, joilla normaalista metsästyskivääristä saa enemmän irti pitkän matkan ammunnassa. 

Tässä kirjoituksessa käydään läpi sellaisia lisävarusteita, joilla vielä hiukan saadaan puristettua lisää suorituskykyä käytössä olevasta asejärjestelmästä. 
Osa varusteista on sellaisia, joita normaalilla tarkka-ammunnan harrastajalla tai metsästäjälläkin on hyvä olla, osa taas puhtaasti sotakäytössä hyötyä tuovia "high speed low drag" kamoja.
Mutta kukin lukija voi poimia tästä ideoita omiin tarpeisiinsa. Aloitetaan edullisista ja helpoista parannuksista ja edetään kohti kalliimpia ja räyheämpiä.

Isompi lukonkammen pää


Kun ammutaan nopeassa tahdissa tai ase täytyy muuten vain ladata nopeasti, esimerkiksi paikkolaukausta varten, isompi lukonkammen nuppi helpottaa asiaa. Siitä saa tukevamman otteen, jolloin lataaminen on varmempaa. 
Näitä on saatavilla monilta valmistajilta eri muotoisina, joten kukin voi valita eniten itseään miellyttävän. Tai tekee nupin vaikka itse, olen nähnyt mm. golfpallosta tehdyn nupin ja hienosti se ajoi asiansa. 


Matkarump


Matkarummun idea on siinä, että etäisyyden selvittämisen jälkeen voidaan nopeasti ruuvata oikea koro rummulle, ilman että tarvittavaa naksumäärää tarvitsee katsoa erillisestä ballistiikkataulukosta. Joihinkin tähtäimiin on saatavilla tehdasvalmisteisia matkarumpuja, kuten Zeissin ASV, joka on nähtävissä alla olevasta kuvasta.

Tehdasvalmisteisissa matkarummuissa on se huono puoli, että ne on sovitettu jollekin keskimääräiselle patruunalle joihinkin keskimääräisiin olosuhteisiin, joten se ei ole riittävän tarkka TA-toimintaan. Metsästyksessä se todennäköisesti on mainio lisäapu normaalia pidemmille matkoille ammuttaessa.
Huomioitavaa on, että Puolustusvoimatkin käyttää tehdasvalmisteisia matkarumpuja tarkkuuskivääreidensä tähtäimissä. Ilmeisesti PV:llä on järkeilty, että vakioidulla ampumatarvikkeella ja ennalta laadituilla lämpötilakorjaustaulukoilla saavutetaan matkarumpuratkaisulla riittävä tarkkuus. Lisäksi varusmieskoulutuksessa matkarummun käyttö tähtäinoptiikassa on rajallisen koulutusajan puitteissa kustannustehokas ratkaisu.

Tee-se-itse matkarumpu on tehdasvalmisteista tarkempi, sillä sen saa sovitettua juuri omalle patruunalle ja haluttuihin olosuhteisiin. Myös sivutorniin voi tehdä tuulirummun, johon voi vielä sisällyttää kiertopoikkeamakorjauksen. Alla kaksi esimerkkiä matkarummusta. Ensimmäinen on todella karkea versio, mutta hoitaa hommansa hienosti vakio-olosuhteissa. Toisessa Finnaccuracyn tyylinäyte monipuolisesta matkarummusta, jonka valmistamisesta saa lisätietoa täältä: http://www.finnaccuracy.com/tahtain_nf_matkarumpu.htm





Äänenvaimennin


Mielestäni äänenvaimennin on huomattavasti parempi ratkaisu piipun nokalle kuin suujarru. Vaikka kummallakin saadaan pienennettyä rekyyliä ja suujarru on vaimenninta pienikokoisempi, kevyempi ja vähemmän huoltoa vaativa, tarjoaa vaimennin kuitenkin hyödyllisiä ominaisuuksia TA-käyttöa ajatellen.


Kuten jo nimikin kertoo, se vaimentaa aseen suupamausta ja myös piipunsuun ympärille suuntautuvaa paineiskua. Se on ampujalle ja tähystäjälle mukavampi, jolloin luodin lennon ja iskemän havainnointi helpottuu. Lisäksi aina parempi, mitä vaikeampi vastustajan on äänen perusteella paikallistaa tuliasemaa.
Suujarrulla pamaus on kova ja jarrun sivulle / taakse hönkäisemä paine on ikävä tähystäjälle, sekä se voi nostattaa pölyä ympäröivistä rakenteista ja maasta. Suujarru on myös ampujallekin ikävä suljetusta tilasta ammuttaessa, kun paineisku heijastuu seinistä.

Huonona puolena vaimentimessa on sen lämpeneminen ruutikaasujen vaikutuksesta, jolloin siitä hehkuva lämpöväreily haittaa tähtäämistä ja lämmin vaimennin paistaa kuin keskipäivän aurinko vihollisen lämpötähystimissä. Siksi vaimentimen ympärille kannattaa hankkia väreilysuoja, joka pienentää lämpöjälkeä ja hidastaa haitallisen lämpöväreilyn syntyä.



Optiikan vastavalosuoja ja hunajakenno


Vastavalosuojan tarkoitus on estää häiritsevän hajavalon pääsy objektiiviin, ja lisäksi se vähentää linssin heijastuksia, jotka vihollinen voi huomata
Miinuspuolena on, että huonoissa valaistusolosuhteissa kuvan kirkkaus heikkenee. Siksi vastavalosuoja tulee pystyä irroittamaan helposti tarvittaessa. Riippuen käytettävästä tähtäimestä, vastavalosuoja kiinnitetään joko kierteellä tai puristusliitoksella objektiiviin. 
Alla esimerkki kierreliitoksisesta vastavalosuojasta.

Vastavalosuoja

Hunajakennon tarkoitus on estää linssin heijastuksia, jotka voivat paljastaa tarkka-ampujan sijainnin vastustajalle. Hunajakennoja on saatavilla tehdasvalmisteisena, tai se voidaan tehdä tee-se-itse malliin verkkokankaasta. Saman vaikutuksen saa myös peittämällä objektiivi niin, että vain pieni aukko jää näkyviin. Tässäkin on miinuspuolena heikentynyt optiikan suorituskyky huonoissa valaistusolosuhteissa.

Hunajakenno


Verkolla peitetty objektiivi


Osittain peitetty objektiivi

 

Optiikan suodattimet


Värisuodattimia käytetään hankalissa valaistusolosuhteissa kuvan laadun parantamiseksi. Esimerkiksi keltasuodattimella saadaan aamun tai illan hämärässä parannettua kuvan kirkkautta ja terävöitettyä kontrastia.
Harmaasuodatin taas vähentää liiallista valoa, jolloin kirkkaina päivinä kuvan laatu paranee. Optiikan suodattimet kiinnitetään valmistajasta riippuen joko objektiiviin tai okulaariin.
Alla esimerkkejä suodattimista ja niiden vaikutuksista kuvanlaatuun. 


 Sini-, oranssi- ja keltasuodatin
Harmaasuodatin

 Keltasuodattimen vaikutus



 Harmaasuodattimen vaikutus

Polarisaatiosuodatinta käytetään, kun halutaan vähentää kirkkaalla auringonpaisteella esimerkiksi vedestä tai lumesta heijastuvaa polarisoitunutta valoa. Polarisoitu linssi päästää lävitseen vain yhdensuuntaisia valonsäteitä, jolloin häiritsevät heijastukset poistuvat. Alla esimerkki polarisaatiosuotimesta ja sen vaikutuksesta näkymään optiikan lävitse.

Polarisaatiosuodatin


Polarisaatiosuodattimen vaikutus


Lasersuodatinta käytetään, jos on vaarana että optiikkaan osuu lasersäde. Heikkotehoinenkin laser linssien läpi fokusoituneena voi aiheuttaa silmävaurion. Laser voi olla peräisin esimerkiksi omien tai vihollisten etäisyysmittareista tai maalinosoituslaitteista. Lasersuodatin vähentää myös normaalin valon läpäisyä optiikassa, joten kuva ei ole yhtä kirkas kuin ilman sitä, sekä kuvan värimaailma muuttuu sinisemmäksi.
Alla esimerkki okulaariin kiinnitettävästä lasersuodattimesta.



Tähtäinoptiikan kallistaminen


Jos tähtäimen korotornista loppuu naksut kesken pitkälle matkalle ammuttaessa, eikä halua alkaa ottamaan lisäkoroa pelkästään ristikon avulla, kannattaa kallistaa tähtäintä hieman nokalleen. Riippuen käytettävästä optiikan kiinnitystavasta, voi tämänkin hoitaa tee-se-itse menetelmällä tai tehdasvalmisteisella ratkaisulla. 
Jos käytössä on esimerkiksi kaksiosainen Sako Optilock, voidaan takimmaisen jalan ja jalustan väliin laittaa ohut pellinpala, paksuudeltaan luokkaa 0,5 mm - 1,0 mm. Pellinpala ei saa olla liian paksu, jotta korovaraa riittää vielä alaspäinkin, että aseen pystyy kohdistamaan normaalille 100 metrin matkalle.


Tehdasvalmisteisella ratkaisulla saa juuri halutun määrän kallistusta, esimerkiksi Spuhr tarjoaa jalustoja 0 mrad, 3 mrad, 6 mrad, 9 mrad ja 13 mrad kallistuksilla. 
Kallistus ilmoitetaan yleisemmin kulmaminuutteina, joten äskeiset kallistukset ovat siinä yksikössä 0 MOA, 10,3 MOA, 20,6 MOA, 31 MOA ja 44,4 MOA. 
Alla esimerkki Spuhrin picatinnykiskoon kiinnitettävästä jalustasta 6 mrad kallistuksella.


Toinen vaihtoehto on asentaa aseen lukkorungon päälle kallistettu picatinnykisko, joita saa myös erilaisilla kiinteillä kallistuskulmilla tai säädettävänä. Kiinteästi kallistettu kisko on huomattavasti yleisempi ratkaisu.
Jos käyttää kallistettua picatinnykiskoa, on huomioitava ettei käytä kiinnitysjalustassa liikaa kallistusta, jotta aseen pystyy vielä kohdistamaan 100 metrin matkalle. Mieluummin hankkii kallistetun kiskon ja kallistamattoman jalustan, jotta vahinkoa ei pääse syntymään. 
Nyrkkisääntönä kallistettujen kiskojen ja jalustojen kanssa on, että kallistus ei saa yhteensä olla suurempi kuin puolet optiikan koron säätöalueesta, jotta aseen pystyy vielä kohdistamaan 100 metriin. Eli jos optiikassa on korovaraa 13 mrad, teoreettinen maksimikallistus on 6,5 mrad. Tällöin kannattaa valita maksimissaan 6 mrad kallistus, jotta asetta kohdistettaessa 100 metriin korosäätö ei ota pohjaan kiinni.
Alla esimerkki kiinteästä 20 MOA kallistetusta picatinnykiskosta ja säädettävästä kiskosta.

Kiinteästi 20 MOA kallistettu kisko

Kallistussäädettävä kisko
 

Aputähtäin lyhyille matkoille


Tähtäimillä joiden minimisuurennos on 5- tai 6-kertainen, on melko hankala ampua nopeasti muutaman kymmenen metrin matkoille, kun optiikan läpi näkyvä näkökenttä on kapea. Lisäksi ei aina välttämättä ole aikaa muuttaa suurennosta sopivammaksi, jos uhka pääsee yllättämään lähietäisyydeltä.
Siksi onkin kehitetty mahdollisuus kiinnittää optiikan jalustaan pieni punapistetähtäin, joka on kohdistettu esimerkiksi 50 metrin matkalle. Punapistetähtäin voi olla suoraan optiikan päällä tai hieman vinossa, riippuen säätötornien korkeudesta. Jos tornit ovat korkeat, punapiste kannattaa asentaa vinottain tornien väliin. Alla esimerkit vinottain ja suoraan asennetusta punapistetähtäimistä.





Toinen käyttötarkoitus punapisteelle on optiikan nopeampi suuntaaminen kohteeseen. Jos ampuja havaitsee paljaalla silmällä maalin kaukaisuudessa, on nopeampi ensin suunnata ase maaliin punapisteen avulla, kuin alkaa optiikan kapean näkökentän läpi etsimään maalia ristikolle.


Pikasäädettävä perä 


Tarkkuukivääreihin on saatavilla pikasäädettäviä periä, jotka mahdollistavat nopean poskipakan korkeuden, perän pituuden ja perälevyn asennon säädön. Lisäksi uuden perän voi hankkia taittomallisena, joka helpottaa kiväärin kuljetusta esimerkiksi ajoneuvon kyydissä ollessa.
Perään saa yleensä lisävarusteena myös monopodin, mutta itse suosin kylläkin ampumapussin käyttöä perän korkeuden säädössä makuulta ampuessa.
Alla esimerkki KRG:n valmistamasta taittoperästä Sako TRG 22 kivääriin.


Taittoperäisessä kiväärissä on myös se hyvä puoli, että se on helpommin kätkettävissä. Tästä on hyötyä, jos ei haluta että vihollinen erottaa tarkka-ampujaa tavallisesta jalkaväestä toimialueella liikuttaessa. Taittoperäinen tarkkuuskivääri lyhyellä piipulla mahtuu melko hyvin rinkan sisälle ilman erillistä asekoteloakin.



Lisävarustekisko


Jos aseeseen haluaa kiinnittää järkevästi erilaisia varusteita, kuten valonvahvistimia tai laserosoittimia, on tukin kädensijaan asennettava lisävarustekisko. Niitä on saatavilla niin asevalmistajilta kuin lisävarustetoimittajilta.
Kiskojen määrä, pituus ja sijoittelu riippuu tietenkin varustetarpeista. Alla esimerkki Sako TRG kivääriin saatavilla olevasta kiskopaketista, jossa kiskot on sijoitettu kello 9, 12 ja 3 paikoille.



Nykypäivän trendi tarkkuuskivääreissä on, että uusien aseiden tukeissa on jo valmiiksi täysimittaiset kiskot tai helppo mahdollisuus asentaa kiskoja. Alla esimerkiksi Sako TRG M10 kivääri, jossa on yhtenäinen yläkisko lukkorungon päältä kädensijaan asti, täyspitkä kisko kello kuudessa ja valmiit paikat kiskoille kello yhdeksässä ja kolmessa.





Aseeseen kiinnitettävä etäisyysmittari


Siviilimarkkinoillekin on alkanut ilmestyä aseeseen kiinnitettäviä laseretäisyysmittareita, kuten alla olevissa kuvissa esiintyvä SilencerCo-yhtiön Radius.




Etäisyysmittarin voi kiinnittää kätevästi optiikan jalustaan tai aseen kädensijan kiskoon. Etäisyyden selvittämiseksi maaliin ei tarvitse enää kaivella erillista LEM:iä esille ja rikkoa turhaan ampuma-asentoa. En kyllä osaa oikein sanoa, onko asekiinnitteinen LEM ratkaisu olemattomaan ongelmaan, mutta on se mielenkiintoinen konsepti.

Pimeätoimintavälineet


Valovoimaisella tähtäinoptiikalla pystyy ampumaan melko hämärässäkin, jos siinä vain on valaistu ristikko. Jos ristikko on valaisematon, se hukkuu helposti tummaan taustaan. Mutta sotilaskäyttöä ajatellen valovoimaisinkaan optiikka ei riitä, vaan tarvitaan valonvahvistinta.

Valonvahvistimella tarkka-ampuja pystyy kasvattamaan toiminta-aikaansa yöllä, mutta kuten laitteen nimikin jo sanoo, VV vahvistaa olemassaolevaa valoa. Täydellisessä säkkipimeydessä valonvahvistimesta ei ole apua. 
Valonvahvistimia on saatavilla joko itsenäisinä tähtäiminä tai päiväoptiikan objektiivin eteen kiinnitettäviä. Erikseen optiikkaan kiinnitettävät VV:t edustavat nykypäivää, sillä siirtyminen toimintaan valoisalla on nopeaa, kun päivätähtäin pysyy kiinnitettynä aseeseen. Valonvahvistin vain laitetaan reppuun odottamaan seuraavaa yötä.

VV:n kiinnittämiseen on kaksi tapaa. Vanhempi tapa on kiinnittää VV aseen optiikan yläpuolelle jalustan yläkiskoon. Ratkaisu on siitä huono, että se kasvattaa aseen profiilia ja tekee siitä kiikkerän. Alla esimerkki.


Nykyaikainen tapa on ns. clip-on kiinnitys, jossa VV asennetaan samaan linjaan tähtäinoptiikan kanssa. Tämä vaatii joko täyspitkän yläkiskon tai oikeaan kohtaan kädensijan yläpuolelle asennetun lyhyen kiskonpätkän.


Äskeisessä kuvassa on myös nähtävissä optiikan jalustaan kiinnitetty maalinosoituslaser. Maalinosoitin on hyödyllinen poliisin tai erikoisjoukkojen yö-operaatioissa rakennetulla alueella, jos halutaan osoittaa vaikka suojattavalle joukolle epäilyttävä kohde tai maali. 
Tarkka-ampuja voi esimerkiksi suunnata infrapunalaserin ikkunan alapuolelle, jossa hän on nähnyt epäilyttävää liikettä, ja ilmoittaa tästä radiolla suojattavan joukon johtajalle. Suojattava joukko pystyy näkemään IR-laserin osoittaman ikkunan omilla valonvahvistimillaan ja varautumaan näin mahdolliseen uhkaan.

Terävintä kärkeä pimeätoimintavälineissä edustavat lämpökamerat. Niiden avulla tarkka-ampuja pystyy toimimaan täydellisessä pimeydessä, sillä ne eivät vaadi valoa toimiakseen. Päivällä ympäristöön imeytynyt auringonvalon lämpö mahdollistaa ympäristön hahmottamisen. Muut lämmönlähteet, kuten ihmiset, lämmitetyt teltat ja ajoneuvot, näkyvät kuvassa selvästi taustasta erottuvina. Lämpökameralla näkee myös sumun ja tavallisen savun läpi.
Alla esimerkki FLIR:in valmistamasta clip-on mallisesta HISS-XLR lämpökamerasta.



HISS-XLR:ään on lisätty myös muita ominaisuuksia: sillä pystyy esimerkiksi nauhoittamaan tähtäinkuvaa muistikortille ja tarvittaessa lähettämään livekuvaa radiolla muille seurattavaksi. Siihen voidaan myös integroida etäisyysmittari ja ballistiikkalaskin, jolloin tarvittavat koro- ja sivukorjaukset näkyvät suoraan tähtäinkuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti